Kaikki hiemankin asialle vihkiytyneet ovat huomanneet IPCC-ilmastopaneelin raportin julkaisun. Kyse on ensimmäisen työryhmän raportista, joka käsittelee luonnontieteellisen tutkimuksen tarjoamia faktoja siitä, millainen maapallon tila tänä päivänä on. Ensi keväänä ilmestyvässä toisen työryhmän raportissa keskitytään itsellenikin tuttuihin aiheisiin, eli ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja niihin sopeutumiseen. Palaan raporttiin ensi kerralla, tutustuttuani siihen paremmin. Sitä paitsi, lupasin kirjoittaa tällä kertaa työpajasta, johon osallistuin viime kesänä.
Työpaja järjestettiin Seilin saarella. Jotta en menisi suoraan asiaan, ensin muutama mielenkiintoinen fakta saaresta. Seilin saari on tunnettu spitaalihospitaalista ja mielisairaalasta. Spitaalihospitaali perustettiin Seilin saarelle vuonna 1619 kuningas Kustaa II Adolfin käskystä. Turussa sijaitseva Pyhän Yrjön hospitaali oli mahdollisesti käymässä liian ahtaaksi, ja toisaalta, tarttuva spitaali haluttiin suitsia kuljettamalla tartuntaa kantavat kurjat eristyksiin muusta maailmasta. Ajateltiin myös, että Seilin saaren pehmeään maaperään oli hyvä haudata vainajat – deterministinen ajatus joka saattoi sairastuneista tuntua synkähköltä. Yleisesti kuitenkin tiedettiin, että ken Seilin saarelle lähtee, ei palaa koskaan takaisin. Saarelle sijoitetut potilaat saivat tuoda mukanaan hauta-arkkunsa laudat. Myöhemmin saarelle sijoitettiin mielisairaala. Potilaita hoidettiin kylmillä kylvyillä, vertaistuella, merimaisemalla ja herran sanalla. Onhan saarella kirkkokin, jossa edelleen järjestetään jumalanpalveluksia muutaman kerran vuodessa. On vain luonnollista että saareen liittyy useitakin kummitusjuttuja. Niin, ja tietenkin Seilin saari on nykyisin tunnettu Saaristomeren tutkimuslaitoksestaan. Oman tutkimukseni kannalta kätevästi tutkimuslaitos on vain vähän yli kivenheiton päässä Rymättylästä.
 |
| Seilin kirkko Kuva: Kirsi Sonck |
Mutta palatakseni työpajaan. Mosaic of life- työpaja oli Turun yliopiston Aboagoran ja Pariisilaisen Center for research and interdisciplinarity - keskuksen yhteistyössä järjestämä tapahtuma. Molemmat tahot työskentelevät poikki- ja monitieteisyyden edistämiseksi. Mutta mitä ovat poikkitieteisyys ja monitieteisyys? Miten ne eroavat toisistaan ja mitä hyötyä niistä on? Monitieteisyydellä viitataan usein tutkimukseen, jossa tutkitaan tiettyä ilmiötä useiden tieteiden näkökulmasta. Tieteet pysyvät omissa lokeroissaan, tutkimuksenkohdetta analysoidaan ja pyöritellään tieteenalan omin käsitteiden ja teorioin. Monitieteisen tutkimuksen valmistuttua tieteenalat kokoavat tuloksensa yhteen ja saavat uutta tietoa. Näin kärjistettynä. Monitieteisyys on itselleni hieman epätyydyttävää. Tieteenalojen keinotekoisuus ja pahimmillaan omien rajojen itseriittoinen rakentaminen syövät tieteen luovuutta ja kangistuttavat tutkimuksen kaavoihin, jotka eivät edes ole luonnollisia. Poikkitieteellisyydeksi taas kutsutaan tutkimusotetta, jossa relevantteja tieteenaloja yhdistellään ja luodaan näiden tarjoamista työkaluista, metodeista, teorioista ja käsitteistä uutta paradigmaa, uusia käsitteitä ja tapoja nähdä maailmaa. Parhaimmillaan poikkitieteisyys synnyttää uusia tieteenaloja, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimuksen, sukupuolentutkimuksen tai tulevaisuuksientutkimuksen.
Mosaic of life- työpajassa keskityimme tieteen luovuuteen. Tieteen tekeminen on – tai ainakin sen pitäisi olla – uuden luomista. Luonnollisesti tutkimus rakennetaan vanha tutkimuksen päälle, mutta löytääkseen jotain uutta sanottavaa jokaisen tutkijan on löydättävä itsestään kyky rakentaa vanhan päälle jotain uudenlaista. Uusia tieteenaloja yhdistämällä on mahdollista löytää ennen kulkemattomia polkuja silloin kun tie tuntuu olevan tukossa. Kulttuurin tutkijan ei tarvitse lähteä fyysikon puheille löytääkseen inspiraatiota, vaikka tulos saattaisikin olla hyvin mielenkiintoinen. Usein lähitieteistä löytyy mainioita lähtökohtia. Mosaic of life- työpajassa käytetyistä luovuusharjoituksista voi lukea enemmän täältä.
 |
| Säät suosivat elokuista viikkoamme ja saari tarjosi monia inspiroivia työskentely"tiloja" Kuva: Kirsi Sonck |
Saaristomeren tutkimuslaitos toimi tukikohtanamme viikon ajan. Tämän viikon aikana loimme tyhjästä Itämerta koskevia monitieteisiä projekteja, jotka esittelimme Aboagoran ”Between Arts & Science – Human Machine” – symposiumissa. Seilin saarelle sulkeutuminen ainakin esti ulkoisten häiriötekijöiden tunkeutumisen luovuudemme keskelle, mutta myös itse laitos toimi inspiraation lähteenä. Saaristomeren tutkimuslaitoksen käytävällä kävellessään saattoi hyvin ymmärtää miten eri näkökulmista saaristomertakin voi katsoa. Käytäville ripustetuista postereista löytyy esittelyjä saaristomerta koskevista tutkimuksista niin geologian, biologian, hydrologian, maantieteen kuin kansatieteenkin näkökulmasta. Jos aina miettii miltä tuntuisi kulkea kalastajan saappaissa, on erittäin virkistävää välillä miettiä miltä tuntuisikin olla silakka. Oman tieteenalan tai tutkimustradition karistaminen harteilta tekee itse kullekin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti