Kosketuksia kentälle: teemahaastattelujen käynnistäminen

Tänään tein ensimmäisen Delfoi-prosessia alustavan ja esihistoriamatkailua ilmiönä selvittävän teemahaastattelun. Aloitin itselleni tutulta maaperältä; haastattelin monta vuotta tuntemaani kokenutta yrittäjää, joka on tuottanut reilun vuosikymmenen ajan roolipelillisiä (esi)historiaan perustuvia matkailupalveluja. Tarkoituksenani oli paitsi saada tausta-aineistoa ja materiaalia tulevaisuusväitteiden rakentamista varten, myös testata valitsemaani haastattelumenetelmää. Vaikka informantti oli minulle henkilönä hyvin tuttu, haastattelun tekeminen jännitti, sillä tämä oli ensiaskeleeni tulevalla tutkimuskentällä.

Tarkoituksenani on, että jokainen tekemäni menetelmällinen valinta on perusteltu ja tukee tutkimuksen isompia linjoja. Haastattelujen lähtökohdaksi olen valinnut ns. luovan haastattelumenetelmän (engl. creative interviewing), joka mielestäni tukee tulevaa Delfoi-prosessia sekä muita jatkossa käyttämiäni tutkimusmenetelmiä. Tällaista haastattelumetodia olen käyttänyt aikaisemminkin ja se tuntuu istuvan luontevasti tapaani tehdä haastatteluja. Pyrin rentoon, luottamukselliseen ja keskustelunomaiseen ilmapiiriin. Haastattelutilanteessa pitää olla virkeä, mutta rauhallinen: kuuntelemisen taito on olennainen. Lisäksi luotan intuitioon; vien haastattelua niihin suuntiin, joista vaikuttaisi löytyvän uusia havaintoja, uusia suuntia tutkimukselle. Valmistelin haastattelua varten väljän haastattelurungon, jota tulen todennäköisesti hiukan muokkaamaan jokaista haastattelua varten. Haastattelurunko toimii minulla käytännössä muistin tukena ja tietynlaisena turvana haastattelutilanteessa, jos vaikuttaa siltä, että keskustelua on vaikea ylläpitää tai suunnata sitä olennaisiin asioihin.

Haastateltavani oli etukäteen ollut hiukan huolissaan, sillä hän koki, ettei oikein pysty hahmottamaan esihistoriamatkailun tulevaisuutta tai siihen vaikuttavia tekijöitä. Tämän takia aloin miettiä erilaisia keinoja avata informantin tulevaisuusajattelua. Annoin hänelle etukäteistehtävän, jossa hän etsi mielestään merkittäviä esihistoriamatkailuun liittyviä trendejä, heikkoja signaaleja ja mustia joutsenia. Tämä oli onnistunut valinta, sillä haastateltavani oli perehtynyt asiaan ja hänen tekemänsä löydöt heijastuivat läpi haastattelun tuoden siihen sellaisia nyansseja, joita muutoin ei olisi syntynyt.

Informantin koostama tulevaisuuspyörä, joka muotoutui haastattelun aikana.

Lisäksi hyödynsin haastattelussa tulevaisuuksientutkimuksen piirissä tunnettua tulevaisuuspyörää (engl. futures wheel), jonka avulla informantti voi jäsentää ilmiötä, tunnistaa sen eri osa-alueita ja niiden vaikutuksia tulevaisuuteen. Tulevaisuuspyörä on eräänlainen mind map, jossa ilmiön osa-alueiden jäsentelyn ja erittelyn lisäksi voidaan havaita ja merkitä niiden vaikutussuhteita toisiinsa. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tulevaisuuspyörän avulla pureutua vielä syvemmin informantin omiin kokemuksiin ja havaintoihin alalta, nyt pysyttelin hiukan liian yleisellä tasolla. Menetelmänä tulevaisuuspyörä oli kuitenkin toimiva, kunhan saan hiottua oman haastattelutekniikkani vielä paremmaksi. Menetelmällistä potkua tutkimukselle on antanut erityisesti prof. Sirkka Heinosen "luovan tulevaisuustilan" käsite ja sen erilaiset sovellukset.

Haastatteluformaatin rakentamisen kanssa yhtäaikaisesti olen lukenut tulevaisuuksientutkimuksen oppihistoriaa (esim. Jenny Anderssonin artikkeli), sillä haluan tuntea syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin muun muassa käyttämieni tutkimusmenetelmien kehityshistorian sekä yleensä tulevaisuuksientutkimuksen nykymuotojen kehityskaaria. Kiinnostus tähän on noussut erityisesti seuratessani tulevaisuustietoisuuteen liittyvää keskustelua. Toistaiseksi en pysty vielä arvioimaan sitä, voiko tutkimukseni tuottaa uudenlaista kontribuutiota tähän keskusteluun. Hukkaan heitettyä tämä aika ei ainakaan ole, niin monenlaisia eri muotoja tämä työskentelyperiodi on jo tuottamassa: opetusta, artikkeleita ja tutkimuksellisia näkökulmia varsinaiseen väitöskirjatyöhön.