Iloitessani puhelinhaastattelujen nopeasta litteroinnista olen kuitenkin samalla ymmärtänyt, että oma hyvin tärkeä merkityksensä on ollut niillä haastatteluilla, jotka olin tehnyt kenttätöiden aikana informanttieni kanssa kasvotusten. Ilman näitä haastatteluja en voisi iloita puhelinhaastattelujen tiiviistä informaatiosta, sillä niistä puuttui kentällä tehtyjen haastattelujen kontekstisidonnaisuus. Puhelinhaastattelussa puuttuu reagoiminen muun muassa vastapuolen ilmeisiin ja yhteisen haastatteluympäristön antamiin virikkeisiin. Myös tutkimuskohteessa vietetyn ajan merkitys nousee esille puhelinhaastatteluja kuunnellessa. Ilman kentällä oloa en olisi haastatteluhetkellä, tai nyt litterointivaiheessa, osannut yhdistää haastateltavieni nimeämiä paikkoja ympäristöönsä, ihmisillä ei olisi kasvoja, kylän rakennuksilla värejä, eikä kylätiellä muotoja. Myös kylän luonto ja pinnanmuodot sekä niiden vaikutus kylään ja kyläläisten arkeen olisivat jääneet vieraiksi samoin kuin tontti, johon eräässä kylässä toivotaan saatavan uusi kauppa ja jota varten kylän yhdistyksissä toimitaan aktiivisesti. Toisessa kylässä puolestaan yhdeksi useiden joukossa olisi jäänyt kuntoilu- ja luontopolku, jonka kyläläiset ovat yhdessä talkoilemalla ja EU:n hankerahalla kunnostaneet kulkemaan kyläkoulun ympäristöön. Kaikki puhelinhaastatteluilla kerätyn informaation sijoittaminen paikkoihin, joista haastatteluissa puhuttiin, olisi ollut yksinkertaisesti mahdotonta ilman omakohtaista tutustumistani tutkimukseni kohteena oleviin kyliin.
Tein puhelinhaastattelut kirjaston tutkijanhuoneessa, pöydällä kännykkä, jossa oli kaiutintoiminta päällä, ja vieressä sanelulaite nauhoittamassa käytyä keskustelua. Jo itse haastattelutilanne oli hyvin erilainen kuin kasvotusten käydyissä haastatteluissa. Istuin tutkijanhuoneessani samalla, kun puhelimen toisessa päässä informanttini oli ympäristössä, johon en päässyt kurkistamaan. Itse asiassa puhelinhaastattelu mahdollisti myös haastateltaville olon missä tahansa paikassa, jossa he pystyivät käyttämään matkapuhelintaan. Sitä seikkaa, miten haastateltaviini ja heidän vastauksiinsa vaikutti se, että he antoivat vastauksensa puhelimen välityksellä, en pysty analysoimaan. Kentällä kasvotusten informanttien kanssa tekemieni haastattelujen pohjalta voin sanoa, että ympäristö antoi osaltaan virikkeitä minulle haastattelijana, mutta myös haastateltavilleni. Useamman kerran haastatteluissa tuli eteen tilanteita, joissa haastateltavat muistelivat asuinkyläänsä liittyviä tapahtumia, ja niiden kautta heille nousi mieleen uusia kerrottavia asioita. Välillä laukaisijana toimi jokin silmiin osunut esine, kuten kylän mopokerhosta otettu valokuva seinällä. Toisaalta myös minä haastattelijan ominaisuudessa olin jo ehtinyt tehdä kylän ympäristöstä havaintoja ja saatoin tehdä kysymyksiä myös havaintojeni pohjalta. Toki puhelinhaastatteluja tehdessä saatoin käyttää samoja havaintoja kysymysteni pohjana, mutta itse haastattelutilanteessa ympäristön antamia virikkeitä ei ollut.
Puhelinhaastattelujen paikka omassa tutkimuksessani asettuu kentällä kasvotusten tehtyjen haastattelujen tueksi, eräänlaisiksi kertauksiksi, mutta myös kulloisenkin haastateltavan oman mielipiteen esiin tuojaksi. Tutkimukseni kannalta oleellista oli se, että olin käynyt kentällä ennen puhelimen välityksellä tekemiäni haastatteluja. Tässä tilanteessa saatoin haastattelun aikana palata mielikuvissani paikkaan, josta kulloinkin puhuttiin, pystyin sijoittamaan matonpesupaikan sijainnin järven rannalle, kyläkoulun jalkapallokentän ja talkoilla hoidetun metsikön oikeisiin paikkoihinsa kylän ympäristössä. Sinänsä puhelinhaastattelujen sijoittuminen haastattelujen ketjussa ei ole oleellista tutkimuksen lopputuloksen kannalta, mutta haastatteluja tukevaa kentällä oloa ja siellä tehtävän havainnoinnin merkitystä ei voi sivuuttaa tutkimuksessa, jossa keskeisenä asiana on ymmärtää sitä toimintaympäristöä, josta kulloinkin keskustellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti