Kaikki lukemani väitöskirjat olivat omilla ainutlaatuisilla tavoillaan mielenkiintoisia; aiheet, näkökulmat, aineistot ja tutkimusten toteutukset loivat kuvaa myös tutkimusten tekijöiden mielenkiinnonkohteista. Näin ainakin viimeisten kolmen- neljänkymmenen vuoden aikajaksolla, jonka aikana tutkijat ovat melko vapaasti saaneet valita itse omat tutkimusaiheensa. Pyrin lukemaan itselleni projektin alle tulleet väitöskirjat kutakuinkin aikajärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan, jotta saisin myös tällä tavalla hahmotettua ja kokea lukemisen kautta tutkimushistorian kehityskaaren.
Erilaisten väitöskirjojen lukeminen tilanteessa, jossa on itse kirjoittamassa omaa väitöskirjaansa, konkretisoi - välillä hengästyttävästi mutta myös kannustavasti - koko sen prosessin, jonka keskellä jokainen väitökseen tähtäävä vuorollaan on. Omista silmälaseistaan ja mielenkiinnonkohteistaan ei voi tällaisenkaan lukuprojektin aikana irrottautua, joten myös minun TOP5 -listani on täysin subjektiivinen ja muodostunut lukuhetkien ja niistä jääneiden ajatusten ja tuntemusten myötä.
1. Kiinnostava teoretisointi
Monet lukemistani väitöskirjoista sisälsivät tutkimusaiheensa kannalta mielenkiintoisen ja aihetta onnistuneesti avanneen teoreettisen viitekehyksen. Nostan monista hyvistä esille kuitenkin Anna-Maria Åströmin "Sockenboarne. Herrgårdskultur i Savolax 1790–1850" vuodelta 1993. Tutkimuksen keskiössä on kartanokulttuurin ilmiöt materiaalisesta maailmasta aina sosiaaliseen elämäntapaan asti. Tutkimus avaa herrasväen elämää ja muodostaa kuvan analyysimetodeina käytettyjen tapaustutkimuksen sekä verkosto- ja tilanneanalyysin avulla siitä, miten sukupolvien ketjussa herrasväen kulttuuripiirteet ovat siirtyneet ja omaksuttu. Tutkimuksen sisällöllinen laajuus on kunnianhimoinen mutta onnistunut kokonaisuus, jossa teoreettinen viitekehys kulkee koko matkan käsi kädessä sisällön kanssa.
2. Jännittävin tutkimusmateriaali
Tässä kohtaa mieleeni eivät niinkään nouse tutkimusaineistojen sisällöt vaan ennemminkin niiden muodot ja erilaisten aineistojen yhdistelyjen mahdollisuus ja sisällöllisten tulkintojen mielenkiintoisuus. Tällaisista tutkimuksista, joissa tutumpien havainnointi, haastattelu ja arkistoaineistojen rinnalle on nostettu kansatieteellisissä tutkimuksissa vähemmälle mielenkiinnolle jääneitä aineistoja, haluan nostaa esille Tytti Steelin "Risteäviä eroja sataman arjessa" vuodelta 2013. Tutkimuksessa käytetään haastatteluaineistojen ohella satamiin ja satamatyöläisiin keskittyviä fiktiivisiä ja dokumentaarisia elokuvia. Haastattelujen ja elokuvien kautta luodaan mielenkiintoisella tavalla kuvaa satamista intersektionaalisina paikkoina, joissa kohtaavat monet erilaiset satamiin ja ahtaajien työhön liittyvät mielikuvat ja kokemukset, arki ja fiktio. Toisena tutkimuksena haluan nostaa esille Maarit Knuuttilan "Kansanomainen keittämisen taito" vuodelta 2006, jossa tutkimushaastattelut ja keruuaineisto yhdistetään keittokirjojen ruuanlaitto ohjeisiin. Näiden aineistojen kautta luodaan onnistuneella tavalla kuvaa kulloisenkin aikakauden keittämisihanteista ja keittotaidon periytymisestä. Tutkimuksessa käytetty sanasto sitoo tutkimuksen sisäisen rytmin kiinteästi sen aiheena olevaan keittämistaitoon ja keittämiskokemusten keholliseen ja ajalliseen rytmiin.
3. Vahvin ote kansatieteelliseen tutkimusperinteeseen
Omalle osalleni osui monien varhaisten vuosien väitöskirjojen luku. Näitä kaikkia yhdistävänä tekijänä oli kuvailevuus sekä vahva historia- ja kielitieteellinen vaikutus. Vanhoja työtapoja, esineitä ja tapakulttuuriin kuuluvia piirteitä tutkineiden ja tallentaneiden töiden arvo on mittaamaton - ne antavat meille tietoa siitä maailmasta, joka on jäänyt jo taakse, mutta joista monet säikeet välillä huomaamattammekin yhä vaikuttavat omassa ajassamme.
Myöhemmissä tutkimuksissa esinetutkimuksen parissa kansatieteellistä tutkimusotetta on ansiokkaasti jatkanut muun muassa Ildikó Lehtinen tutkimuksellaan Tscheremissischer Schmuck. Ethnographische Untersuchung" vuodelta 1994. Tutkimus tseremissien koruista vie kansatieteellisen esinetutkimuksen traditiota uusille urille keskittymällä korujen alkuperän ja kehityslinjojen sijasta käytettyihin materiaaleihin, käyttötilanteisiin sekä korujen tyypittelyyn. Erityisen mielenkiintoinen osuus tutkimuksessa on koruihin liittyvien funktioiden tarkastelu. Tutkimuksen ulkoinen asu on ”tavallisesta” väitöskirjasta poikkeava, sillä tutkimus palvelee hyvin myös Suomessa ja Venäjällä toimivien museoiden tseremissikorukokoelmien hakuteoksena. Tutkimuksessa on paljon kuvia itse leipätekstissä mutta myös laajassa ja korujen ulkonäköä konkretisoivassa liiteosassa. Kyseinen väitöskirja on mielestäni oiva osoitus siitä, miten akateemisen tutkimuksen voi yhdistää palvelemaan erilaisia käyttötarkoituksia.
4. Vetovoimaisin kieli ja onnistunut rakenne
Myös tässä osiossa haluan nostaa esille useamman tutkimuksen. Marjut Anttosen "Etnopolitiikkaa Ruijassa. Suomalaislähtöisen väestön identiteettien politisoituminen 1990-luvulla" vuodelta 1999 sekä Harri Nymanin "Uloimmalla rannalla. Luotsi ja majakkaperheet asemayhdyskunnissaan" vuodelta 2011. Näitä tutkimuksia yhdisti paitsi laajuus myös hyvin tarkka tutkimuksen etenemistä ja prosessinomaisuutta esille tuova tyyli ja rakenne. Sisällöllisestä laajuudesta huolimatta molemmissa oli onnistuneesti pysytty fokuksessa eikä ollut sorruttu sivupolkujen vietäviksi. Marjut Anttosen tutkimuksen valmistuminen osuu ajankohtaan, jolloin tutkijan itsereflektion merkitystä ja tärkeyttä korostettiin tutkimuksen teossa. Tämä myös näkyy hänen tekstissään, jossa itsereflektio on vahvasti mukana koko tutkimuksen ajan konkreettisimmillaan muun muassa käsittelylukujenkin aikana lainatuissa henkilökohtaisten kenttätyöpäiväkirjojen otteissa. Itsereflektio on vahvasti mukana myös Harri Nymanin tutkimuksessa, jossa hän kuvaa omaa tutustumistaan itselleen aiemmin tuntemattomaan majakka- ja luotsisaarten ympäristöön ja yhteisöjen elämäntyyliin. Molempien tutkimusten kieli on mukaansatempaavaa, joten huomasin yhtäkkiä lukeneeni tutkimuksia paljon pidemmälle kuin olin etukäteen ajatellut ehtiväni.
5. Iskevin klassikko - tulevaisuuden klassikko
Kansatieteellisellä tutkimuksella on oma sijansa ja merkityksensä yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja tulevaisuudessa toivottavasti entistä enemmän myös konkreettisessa päätöksenteossa niin paikallisella kuin yhteiskunnankin tasolla. Tällaiseen yhteiskunnalliseen vuoropuheluun aluekehittämisen saralla ovat tutkimuksillaan osallistuneet muun muassa Tiina-Riitta Lappi "Neuvottelu tilan tulkinnoista: etnologinen tutkimus sosiaalisen ja materiaalisen ympäristön vuorovaikutuksesta jyväskyläläisissä kaupunkipuhunnoissa" vuodelta 2007 sekä Pilvi Hämeenaho tutkimuksellaan "Hyvinvoinnin verkostot maaseudulla asuvien äitien arjessa. Etnologinen tutkimus palvelujen käytöstä ja hyvän arjen rakentumisesta" vuodelta 2014. Molempien tutkimusten kohdalla nousee esille etnologisen ja kansatieteellisen tutkimuksen vahvuus tuoda hallinnollisten päätösten ja suunnittelun rinnalle ja tueksi tietoa myös yksilöiden arkitodellisuudesta. Lapin tutkimus keskittyy kaupunkitilojen suunnittelun kautta siihen, miten tavallisten kaupunkilaisten ja kaupunkisuunnittelijoiden tavat puhua ja ymmärtää kaupunkia tilana ovat usein vieraita toisilleen. Hämeenahon tutkimus puolestaan liittyy kiinteästi ajankohtaiseen keskusteluun kunnallisten palvelujen laajuudesta ja saavutettavuudesta erityisesti maaseudulla asuvien äitien arjen näkökulmasta.
+1 Kokonaisuutena vaikuttavin lukukokemus
Sonja Hagelstamin "Röster från kriget. En etnologiskt studie av brevdialoger mellan frontsoldater och deras familjer 1941–1944" vuodelta 2014 oli aiheeltaan niistä tutkimuksista, jotka osuivat omalle kohdalleni luettaviksi, tunnetasolla kaikkein vaikuttavin. Aiheena henkilökohtaiset kirjeenvaihdot rintamasotilaiden ja heidän läheistensä välillä oli jo lähtökohdiltaan koskettava kontekstissa, jossa päähenkilöillä ei ollut varmuutta huomisesta tai usein edes seuraavasta hetkestä. Tutkimuksen keskiössä ovat viisi sotilasta ja heidän läheisensä, joiden kirjeenvaihdon kautta piirretään kuvaa rintamasotilaiden selviytymisen strategioista poikkeusoloissa. Hieno tutkimus, jossa on uskallettu tarttua paitsi hyvin henkilökohtaiseen aineistoon myös raskaaseen aiheeseen.
 |
| Tästä projekti lähti liikkeelle; U.T. Sirelius ja suomalais-ugrilaisten kansojen patokalastus. Taustan kuvassa edistymistä seuraamassa yksi kansatieteen aiempien vuosikymmenten keskeisistä henkilöistä, jo edesmennyt emeritus Ilmar Talve. Kuva: N. Koskihaara |
