Koko nuoriso-osasto,
kuten professori blogi-yhteisöämme nimittää, oli ilmoittautunut mukaan tämän
vuoden Kansatieteen päiville 13.–14.3.2014. Minulla ja Niinalla oli omat työryhmämme: vedin kollega
Jussi Lehtosen kanssa ”Tulevaisuudentutkimuksen mahdollisuuksia etnologiassa”-työryhmää, jossa myös Kirsillä oli paperi. Niina taas johti Sanna
Lillbroända-Annalan kanssa ”Nopanheitolla asiantuntijaksi?” -työryhmää. Päivien
teemana oli etnologinen tulkinta ja analyysi, jota lähestyimme omassa
sessiossamme tulevaisuudentutkimuksen menetelmien kautta. Työryhmässä pohdimme
tulevaisuudentutkimuksen periaatteita, käsitteitä ja menetelmiä sekä niiden
käytettävyyttä etnologisen tutkimuksen osana. Mukana oli esimerkiksi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen henkilökunnassa vaikuttavat kansatieteilijät Anna
Kirveennummi ja Katariina Heikkilä, jotka valottivat perusteellisesti
tutkimustyön arkea tulevaisuusorientoituneessa projektityöskentelyssä.
Tulevaisuudentutkimuksen mahdollisuuksia etnologiassa -työryhmän työskentelyä. Kuva: Jussi Lehtonen. |
Oma esitykseni käsitteli
tutkimusta prosessina ja tarkoituksenani oli pureutua sellaisiin metodologisiin
ratkaisuihin, jotka olen kokenut problemaattisiksi kansatieteellisestä
näkökulmasta. Pyrin avaamaan keskustelua siitä, miten tulevaisuudentutkimuksen
metodeja voisi soveltaa ja kehittää etnologian näkökulmasta. Tutkimusmenetelmät,
niiden esittely ja analysointi etnologisen viitekehyksen sisällä on tähän
mennessä ollut esitysteni kantavia ajatuksia. Talven aikana olen kuitenkin tehnyt
reilut parikymmentä tutkimushaastattelua, joista hyödynsin tällä kertaa tulevaisuuspyörä-menetelmällä
tuotettua tulevaisuustietoa. Tavoitteenani onkin vähitellen siirtää esitysteni
painopistettä kohti alustavia tuloksia tai ainakin sellaisia sisällöllisiä
teemakokonaisuuksia, joiden parissa olen viime aikoina työskennellyt.
Tulevaisuustiedon ja
-tietoisuuden luonnetta hahmoteltiin todella kiintoisasti session toisena
päivänä, jolloin Pirjo Virtanen Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien
laitokselta esitelmöi Amazonian alkuperäiskansojen tiedonlähteistä. Virtasen
esitelmä avasi Amazonian alkuperäiskansojen ajallisuuden käsitettä ja
kokemusta. Lisäksi saimme silmäyksen tulevaisuuteen vaikuttaviin toimijoihin:
neuvottelut ei-ihmisolentojen (esim. kasvit ja eläimet) kanssa, unet ja riitit
ovat olennainen osa tulevaisuuden hahmottamista Amazonian alkuperäiskansojen
keskuudessa.
Perusajatuksena nousi esille
se, että alkuperäiskansojen tapa hahmottaa tulevaisuutta sisältää käsityksen,
että tulevaisuudessa on jo oltu. Aika on jatkuvassa liikkeessä ja tulevaisuus
on osa nykyisyyttä, samaa ajan virtaa. Amazonian alkuperäiskansojen suhde
ei-ihmisolentoihin nosti mieleeni tutkimusaiheeni muinaisjäännökset an sich sekä ihmisten kokemuksellisen
suhteen niihin. Välillä tuntuu kuin omassakin työssä muinaisjäännökset
vertautuisivat muihin toimijoihin, ikään kuin niille olisi muodostunut oma
sielunsa. Panin myös merkille, että tutkimukseni sivujuonteeksi nousseessa
suomalaisten uuspakanallisten yhdyskuntien suhteessa muinaisjäännöksiin oli
jotain äärimmäisen tuttua Virtasen esittelemiin esimerkkeihin verrattuna.
Lisäksi esille noussut ajatus toivon antropologiasta, toivosta tiedon
rakentumisen tapana, on sellainen, johon täytyy jatkossa perehtyä.
Perjantai-iltapäivän viininmaisteluhetki. Kuva: Jussi Lehtonen. |
Koska taustani ei ole
kansatieteessä, odotin päiviltä myös muuta kuin sisällöllistä antia, nimittäin
verkostoitumista kansatieteilijöiden yhteisöön. Onnekseni jo aikaisemmin
huomaamani piirre vahvistui: kansatieteilijät ovat aidosti ulospäin
suuntautuneita, sosiaalisia ihmisiä, joihin tutustuminen ei ole kovin työlästä.
Kansatieteen päivillä oli oikeasti mukavaa!
Niinan kanssa jatkamme myös Ethnos
ry:n hallitustyössä
seuraavalla kaudella ja Kansatieteen päivät 2016 järjestetään – missäpä
muuallakaan kuin – Turussa!
Maija Mäki
ps. Kansatieteen päivien antoisa
”Technology meets ethnology” -debatti
tallennettiin ja sen voi katsoa osoitteesta: http://video.helsinki.fi/Arkisto/flash.php?id=20267