Kulunut vuosi on ollut hyvin hiljainen tässä blogissa. Se johtuu pitkälti siitä, että jokaisella meistä on ollut omia kiireitämme, emmekä ole ehtineet suunnitella kirjoittamisvuorojamme saatikka sitten järjestelmällisesti tuottaa päivityksiä. Niina on siirtynyt arkistoalalle, Keskustan ja maaseudun arkistoon, ja muuttanut myös perheineen pääkaupunkiseudulle. Väitöskirjatyö jatkuu hänellä tällä hetkellä työn ohessa. Kirsi sai loppuvuodesta lapsen ja on toistaiseksi äitiyslomalla. Itse taas työskentelen tällä hetkellä Turun yliopiston kansatieteen oppiaineessa yliopisto-opettajana; työnkuva on muuttunut opetuskeskeisemmäksi ja opetustoimen ohessa toimin myös muun muassa erilaisten hankkeiden parissa. Pieni ja kiinteä työyhteisömme on kokenut muutoksia ja blogiyhteisömme on ainakin toistaiseksi hajaantunut erilaisten elämänvaiheiden takia. Pohdimme nyt blogimme tulevaisuutta, kokonaan emme sitä kuitenkaan haluaisi kuopasta.
Jokainen meistä on vuoden aikana kuitenkin päässyt muutaman askeleen lähemmäksi väitöskirjan valmistumista. Samalla aikataulut ovat kiristyneet, sillä varmasti jokainen meistä haluaisi työnsä valmistuvan seuraavan parin vuoden aikajänteellä. Tämä tarkoittaa sekä työ- että perherintamalla poikkeuksellisen tiukkaa työskentelyvaihetta, jonka haasteet ovat realisoituneet läheisimpien kollegoiden ponnisteluja seuratessa. Syksyllä juhlimme Jussi Lehtosta, joka reilun 10 vuoden uurastamisen jälkeen väitteli maaseudun liikkuvien palveluiden tulevaisuuksista. Jussin väitöskirja on ensimmäinen kansatieteellinen väitöskirja, jossa on selkeä tulevaisuudentutkimuksellinen ote. Tämän työn valmistuminen antaa meille muillekin toivoa; työ on mahdollista saada valmiiksi muiden töiden ohella ja perheen aiheuttamien paineiden puserruksessa, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan...
Nyt joulun pyhinä on aikaa rauhoittua - tai ainakin minun tapauksessani uppoutua kirjoittamiseen, omaan tutkimukseen. Se ei varsinaisesti ole lomaa, mutta silti henkisesti se merkitsee rauhoittumista, keskittymistä ja pysähtymistä yhden asian ja yhden tehtävän pariin. Itse kirjoitan työtä lasten peuhatessa ja koirien leikkiessä jaloissa. Joku toinen saattaisi tarvita hiljaisuutta ja keskittymisrauhaa - minulle taas työskentely juuri tällä tavoin edustaa rauhaa ja rauhoittumista. Kirjoitan puoli tuntia tai tunnin, pelaan lautapelejä, lueskelen satuja, keskustelen - ja jälleen kirjoitan hetken tuotteliaasti ja keskittyneesti. Tällaisia rauhallisia ja keskittyneitä hetkiä toivon myös blogimme lukijoille, juuri sellaisessa muodossa, missä nautitte niistä eniten. Hyvää vuoden vaihdetta kaikille!
Maija
