Seminaareista potkua tutkimukseen

Viime viikolla osallistuin kuntaliitosten kulttuurisia vaikutuksia tarkastelevan tutkimushankkeemme järjestämään Meikäläisiä ja teikäläisiä -seminaariin Turun yliopistossa. Oli hienoa huomata, että paikalle kerääntyi noin 70 osallistujan joukko, jotka olivat kiinnostuneita kuntarakenteen uudistuksesta tavallisten asukkaiden näkökulmasta. Seminaarin järjestäminen on aina pienoinen ponnistus, mutta hyvällä porukalla ja tutkimusapulaisemme panostuksella tämä urakka sujui mukavasti. Itse seminaaripäivä oli kaikin puolin onnistunut ja antoi jälleen kerran uutta puhtia myös omaan tutkimuksen tekoon. Sillä, onhan se aina motivoivaa huomata, että joku muukin on kiinnostunut aiheesta, jota itse tutkit. Tällä kertaa tämä tuli todistetuksi myös varta vasten kuntaliitosteemaa kuuntelemaan tulleen yleisön taholta.

Päivän aikana pidettiin monia esitelmiä, joiden teemat vaihtelivat äänestyskäyttäytymisestä tunteiden ja kuntaliitosprosessin suhteeseen. Seminaarin jälkeen tutkimusryhmämme päätti perustaa blogin, jossa paitsi kerrotaan hankkeestamme ja ryhmämme jäsenten tutkimuksista myös seminaaristamme. Tämän linkin kautta pääset tutustumaan hankkeeseemme ja seminaarissa pidettyihin esitelmiin. Seminaaristamme on tulossa myöhemmin myös tarkempi raportti HKT-laitoksen Hiiskuttua -verkkolehteen.

Lokakuun lopulla osallistuin kollegani kanssa Maantieteen päiville, jotka pidettiin Vaasassa. Oli mukavaa matkustaa junalla Pohjanmaan lakeuksien halki, ja vielä antoisamman reissusta teki päivien mielenkiintoiset työryhmät. Jälleen kerran oli hienoa huomata miten antoisasti yhteisiä mielenkiinnonkohteita voidaan tutkia erilaisista näkökulmista. Oman tutkimusteeman kiinnostavuus syvenee entisestään, kun huomaa, mitä kaikkea siihen voikaan sisältyä, kun katsoo asiaa myös muusta kuin omasta etnologisesta näkökulmasta. Osallistuin omalla esitelmällä työryhmään Kulttuurin, aistien ja tunteiden maantiede. Työryhmävalintani osui nappiin, sillä ryhmässä esiteltiin ja keskusteltiin paikkoihin liittyvistä teemoista; paikkojen erityispiirteistä ja niiden merkityksistä sekä mahdollisuuksista muun muassa matkailussa, uusien asuinalueiden muodostumisista ja asukkaiden paikka- ja paikallisuuskokemusten syntymisestä sekä yksilöiden identiteetin ja paikallisuuskokemusten suhteesta. Omassa esitelmässäni keskityin yhdistystoimijoiden näkökulmasta paikallisuuden ja merkittäviksi koettujen paikkojen suhteeseen. Eli siihen, mitkä paikat ovat yksilöille tärkeitä omassa elinympäristössään ja miten nämä tärkeiksi koetut paikat vaikuttavat paikallisuuden määritelmiin. Tästä näkökulmasta tulee myös ymmärretyksi se, miksi ihmiset ovat kuntaliitostilanteissa reagoineet negatiivisesti muun muassa kunnan kiinteistöjen myyntiin ja muuttuneisiin hallintasuhteisiin. Paikat, jotka ovat liitoksissa kunnan hallintoon, ovat tärkeiksi koettuja paikkoja usein myös tavallisten asukkaiden arkielämän kannalta.

Kaikki tämä ”oheistoiminta” on tuonut perspektiiviä omaan tutkimukseeni ja sen tekemiseen. Kuuntelemalla ja jakamalla kokemuksia esitelmien rakentamisesta, niiden pitämisestä, ja asiasisällöistä, saattavat asiat, joiden parissa olet tuskaillut, selkiytyä ahaa-elämysten muodossa. Seminaarien anti ei ole vain tiedollinen vaan pitkälti myös kollektiivinen. Puhujat käyvät jokainen tahollaan ennen tapahtumaa saman prosessin läpi; ensin esitelmän otsikon miettiminen, esitystavan päättäminen, sisällön rakentaminen ja visualisoinnin kanssa pähkäily. Itse seminaaritilanteessa esitelmöitsijät ovat jokainen vuorollaan tuottamassa tapahtuman sisältöä, heijastelemassa sitä toisten tutkijoiden esityksiin ja yleisön kommentteihin. Lisäksi seminaarien kollektiivinen puoli tulee esille myös koko osallistujajoukon kautta. Pääsääntöisesti voi olettaa, että paikalle ovat kerääntyneet juuri tästä teemasta kiinnostuneet; tämä on meidän yhteinen kiinnostuksenkohteemme, koemme tämän asian tärkeäksi paitsi arjessa myös tutkimuksen kohteena.  Seminaarissa muodostetaan yhteisiä kokemuksia ja muistoja, joita vaalitaan myös tulevaisuudessa. Muodostuu hetkellinen kokemus yhteisöllisyydestä, jonka muodostamme me, ja johon voimme muistoissamme palata. Seuraavan kerran, kun tapaamme seminaarin muita puhujia tai osallistujia, muistamme heidät ja välillämme on side, jonka yhteisesti koettu seminaari sai aikaan. ”Hei, silloin kun oltiin siellä…” Uudet tuttavuudet, hyvät muistot, kannustavat jatkamaan omaa tutkimusta eteenpäin ja hakeutumaan seuraaviin seminaareihin, seuraaviin yhteisöllisyyden hetkellisiin kokemuksiin, jotka säilyvät mielissä kannustavina voimina.

   

Yltiöpäinen metodirakkaus vai perusteltu metodiyhdistelmä?

Voiko metodeihinsa ihastua liikaa? Mahdollisesti - ainakin käymäni Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemian tarjoaman Philosophical, Methodological and Pragmatic Approaches to Scientific Futures Research UTUGS jatko-opintokurssin perusteella. Kurssin ideana oli, että opiskelijat, jotka tulivat hyvin erilaisilta tieteenaloilta esittelivät omaa tutkimustaan tulevaisuuksientutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusesittelyistä  saatiin palautetta Delfoi-tutkimuksen oppi-isältä Osmo Kuuselta sekä tutkija Markus Vinnarilta. Tällaiset tilaisuudet ovat varsinkin aloittelevalle tutkijalle kullanarvoisia tilanteita. Erityisesti tulevaisuuksientutkimuksessa perinteeksi on muodostunut jatkuvan, kriittisen ja tutkimusta eteenpäin sysäävän palautteen antaminen. On aina kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää seurata itselle täysin vieraita aloja edustavien tutkijoiden tapaa hahmottaa maailmaa ja tutkimustyötään.

Oma esitykseni keskittyi tutkimuksen metodien esittelyyn ja kriittiseen tarkasteluun hiukan sivuten myös teoreettisia lähtökohtia. Koen, että tutkimuksen alkuvaiheessa on hyödyllisintä saada kommentteja metodivalinnoista, varsinkin kun menetelmällinen painopiste tutkimuksessani on tulevaisuuksientutkimuksessa. On myös hyvä oppia keskustelemaan omasta tutkimusaiheestaan ja perustelemaan tekemiään valintoja. Nähdä hetken aikaa oma, läheinen tutkimusaihe toisin silmin.

Tästä kokemuksesta kumpusi ajatus siitä, että selventäisin tarkemmin käyttämääni metodikokonaisuutta ja syitä tekemilleni metodologisille valinnoille. Alla olevassa kaaviossa esittelen ja perustelen jatkossa käyttämiäni tutkimusmenetelmiä. Kaaviosta rajautuvat ulos teoreettiseen viitekehyksen rakentamiseen liittyvät valinnat, niistä mahdollisesti myöhemmin tarkemmin. Kaavion tarkoituksena on avata erityisesti niitä näkökulmia ja perusteita, joita tutkimuksessa käytettäviin metodeihin liittyy ja lisäksi pyrin osoittamaan sen avulla tutkimuksen joitakin olennaisia rajauksia. Kaavion mallin otin soveltuvin osin Markus Vinnarin väitöskirjasta The Past, Present and Future of Eating Meat in Finland (2010), s. 59.

Vaikka omassa mielessä erityisesti rahoitushakuihin liittyvän tutkimussuunnitelman hiominen on pohjustanut ja kiteyttänyt tutkimuksen pääpiirteitä, mukaan lukien menetelmävalintoja, oli kaavion rakentaminen kuitenkin yllättävän vaikeaa. Kaavio yksinkertaistaa ja tiivistää. Samalla sitä rakentaessa joutuu pohtimaan tutkimukseen liittyviä tavoitteita hyvin konkreettisella tasolla ja tekemään rajanvetoja, joihin on ajatellut palaavansa myöhemmässä vaiheessa.  Oli tarpeellista ja paljastavaakin huomata, mitkä osa-alueet oli vaikea kirjoittaa auki kaavioon. Ehkä ensi syksynä tämäkin kaavio on jo muuttanut muotoaan. Tällä hetkellä se joka tapauksessa auttaa jäsentämään tutkimusta ja suuntaamaan tutkimustyötä yksinkertaisella, mutta tehokkaalla tavallaan.

Tutkimuksen vaihe	Metodi	Tutkimuksellinen näkökulma	Tutkimuksen kohdistuminen	Käyttötarkoitus
Tutkimustilanteen hahmottaminen	Tutkimuskirjallisuus ja muut kirjalliset lähteet	Etnologisen tutkimuksen ja tulevaisuuksientutkimuksen tieteenhistorian keskeiset piirteet liittyen tutkimuskysymyksiin (n. 1940-2014)	Suomi, Eurooppa	Ymmärtää tieteenalojen historiallinen kehitys ja yhteydet omaan tutkimukseen, tarkentaa tutkimustavoitteita
Tutkimuskentän hahmottaminen	Tutkimuskirjallisuus Teemahaastattelut	Historiallinen kehitys , kohteiden matkailulliseen toimintaan liittyvät vaiheet ja toimijat (n. 1900-2014)	Suomi ja paikalliset kohteet, Pohjoismaat, Eurooppa	Ymmärtää arkeologisiin kohteisiin suuntautuvan matkailun kehityksen pääpiirteitä sekä paikallisella tasolla tiettyjen matkailukohteiden kehitystä, tunnistaa alan olennaiset toimijat tavoitteineen
Toimintaympäristön ja muutosvoimien analyysi	PESTEC , Horizontal scanning (trendit ja vastatrendit, Driving forces, villit kortit ja heikot signaalit) Teemahaastattelut	Näkökulma lähimenneisyydestä ja nykyisyydestä tulevaisuuksiin (2000-2050)	Suomi	Ymmärtää tulevia kehityssuuntia ja niihin vaikuttavia tekijöitä eri tasoilla (globaali - kansallinen - paikallinen)
Asiantuntijatiedon kartuttaminen	Teemahaastattelut Delfoi-menetelmä	Menneisyyden ja nykyisyyden kautta tulevaisuuksien mahdollisuudet ja todennäköisyydet sekä uhat ja riskit (1900-2050), myös asiantuntijuuteen ja asianosaisuuteen liittyvät kysymykset	Suomi	Koostaa monialainen asiantuntijapaneeli ja tulevaisuusväitteet Delfoita varten, Delfoin aikana asiantuntijatiedon syventäminen ja suuntaaminen tulevaisuuksiin
Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottaminen	Delfoi-menetelmä	Vaihtoehtoiset tulevaisuudet (2014-2050)	Suomi	Hahmottaa, ymmärtää ja kriittisesti tarkastella arkeologisiin kohteisiin suuntautuvan matkailun tulevaisuuksia
Vaihtoehtoisten tulevaisuuspolkujen rakentaminen	Delfoi-menetelmä Skenaariot (Datorin malli)	Vaihtoehtoiset tulevaisuudet tulevaisuuspolkuineen (2014-2050)	Suomi	Rakentaa vankasti perusteltuja, loogisia ja kiinnostavia tulevaisuuspolkuja hahmoteltuihin tulevaisuuksiin
Tulevaisuuspolkujen evaluointi ja parantaminen	Virtuaalinen 3D-mallintaminen (ehkä myös survey), tulevaisuusverstas	Vaihtoehtoiset tulevaisuudet (2014-2050, pääpaino vuodessa 2050)	Suomi	Evaluoida ja edelleen kehittää vaihtoehtoisia tulevaisuuspolkuja, samalla vahvistaa panelistien oppimiskokemusta ja korostaa tutkimuksen holistista ja iteratiivista luonnetta