Tammikuusta asti olemme
Niinan ja Kirsin kanssa lukeneet kansatieteen oppiaineeseen kuuluvia
väitöskirjoja – ja syventyneet niiden
teorioihin, aineistoihin, tutkimuskysymyksiin ja rakenteellisiin ratkaisuihin.
Väitöskirjoja on kertynyt Turun yliopistosta, Åbo Akademista, Helsingin
yliopistosta ja Jyväskylän yliopistosta yhteensä 78 kappaletta. Luku-urakkaa
olemme jakaneet omien kiinnostuksiemme mukaisesti. Minulle lukuprosessissa
siunaantuivat museaaliset ja matkailututkimukseen liittyvät tutkimukset,
teollisuuteen, työelämään ja rakennettuun kulttuuriperintöön liittyvät
aiheistot sekä osa sukupuolentutkimusta ja tapakulttuuria käsittelevistä
tutkimuksista. Olemme kokoontuneet viime kuukausien aikana useita kertoja
keskustelemaan tuntikausiksi väitöskirjojen nostattamista ajatuksista.
Keskustelut ovat sisältäneet tutkimuskysymysten kriittistä analysointia,
aineistojen valintaan liittyvää päätöksentekoa, teorioiden hahmottamista,
tutkimuksen rakenteellisten ratkaisujen ruotimista ja ylipäätään sitä, miten
tutkimukset ovat meitä puhutelleet: mitkä ovat tuntuneet kiinnostavilta ja
onnistuneilta ratkaisuilta, mitä olemme niistä oppineet. Kiinnostavaa on ollut
myös tarkkailla tutkimusten sijoittumista kansatieteen oppihistoriaan ja
tieteentekijöiden verkostoihin.
Nyt tämä projektimme
alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Halusimme ottaa aiheeseen hiukan
etäisyyttä ja keveyttä, sillä usein keskusteluissa olimme heijastelleet
väitöskirjojen kautta itsekriittisesti omien tutkimuksiemme valintojen
vaikeutta. Päätimme jokainen julkaista TOP5-listauksen eniten ihastusta,
ajatuksia ja keskustelua herättäneistä tutkimuksista. Sellaisista, jotka luovat
uskoa tutkimuksen tekemiseen, luovaan heittäytymiseen ja kieltämättä – myös
siihen, että se tutkimus joskus myös valmistuu kansien väliin. Tässä minun
täysin subjektiivinen ja osittain intuitiivisestikin syntynyt listaukseni.
1. Kiinnostavin
teoretisointi
Tämä
osa-alue oli vaikea valinta. Monissa lukemissani teoksissa oli hyvä
teoriaosuus, mutta se ei aina luontevasti nivoutunut empiriaan, se saattoi olla
liian rönsyilevä tai toisaalta omaan makuuni nähden turhan niukka. Luin useita
laadukkaita rakennusperintöä ja ammattiryhmiä koskevia tutkimuksia. Tästä
ryhmästä haluan tässä nyt nostaa esille Sanna Kaisa Spoofin tutkimuksen
"Savikkojen valtias. Jokelan Tiilitehtaan sosiaalinen ja fyysinen
miljöö" (1997). Tutkimuksessa yhdistyy pitkän ajanjakson kokonaisvaltainen
hahmottaminen paitsi yhteisötutkimuksen, myös rakennetun ympäristön tutkimuksen
kautta. Tutkimuksen rakenne on onnistunut; teoria ja empiria ovat nivoutuneet
yhteen ja tutkimustulokset on esitetty harvinaisen hyvin ja jäsennellysti.
Spoofin tutkimus on selkeä ja esimerkillisesti toteutettu kokonaisuus, jonka
teoriaosuus vetoaa holistisen otteensa ja ajallisen kaarensa takia minuun
voimakkaasti. Mainittava on kuitenkin myös Hanneleena Hiedan tutkimus "Mukautuva museo. Kolmen eurooppalaisen kansanelämämuseon muutostarina 1970-luvulta 2000-luvun alkuun" (2010), jossa on todella kiintoisasti nostettu esille ajan teoriat ja hypoteesi kairos-kronos ajanjaksoista, jotka ovat tutkimuksen mukaan vaikuttaneet museoiden muutosten taustalla. Huomasin listausta laatiessani, että minuun tuntuu iskevän aina uudelleen pitkiä ajanjaksoja kattavat, kokonaisvaltaiset, aikaa teoreettisesti lähestyvät tutkimukset.
2. Jännittävin
tutkimusmateriaali
Valintani
osuu Martti Puhakan tutkimukseen ”Rukoile ja työtä tee. Onni Puhakan kehitys
innovaattorista oman tien kulkijaksi” (2011). Kyseessä on mielenkiintoinen
tutkijan omaa lähipiiriä käsittelevä kansatieteellinen tutkimus, jossa myös
suuri osa käytetystä tutkimusaineistosta on Onni Puhakan henkilökohtaista
aineistoa. Julkisen aineiston, lähipiirin haastattelujen, valokuvien ja
kirjeenvaihdon lisäksi on tutkimuksessa hyödynnetty monentyyppistä materiaalia;
päiväkirjoja, kalenterimerkintöjä, muistikirjoja, kuitteja ja työpäiväkirjoja. Aineisto
on otettu tutkimuksessa haltuun uskottavalla ja avoimella lähdekritiikillä ja
sen kautta tutkija saa otteen tavoittelemistaan henkilökuvista: julkisesta,
ammatillisesta, arkipäiväisestä ja henkilökohtaisesta tasosta pellervolaisen
osuustoiminnan uranuurtajana toimineen Onni Puhakan henkilökuvassa. Ainutlaatuinen,
tutkimuksen tekohetkellä arkistoimaton aineisto, loi mielikuvan tutkimuksellisesta
aarreaitasta, johon syventyminen on innostanut tutkijaa ja hyvän
aukikirjoittamisen takia myös lukijaa.
3. Vahvin ote
kansatieteen tutkimusperinteeseen
Pia
Olssonin tutkimuksessa ”Eteen vapahan Suomen. Kansatieteellinen tutkimus
lottatoiminnasta paikallisella tasolla vuoteen 1939” (1999) on harvinaisen hyvä
kappale tutkimuksen liittymisestä aikaisempaan kansatieteelliseen tutkimukseen
ja lähitieteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tämä
kappale avaa erinomaisesti kansatieteen tutkimushistoriaa ja sitä, miten se
linkittyy tutkimusaiheeseen yhdistystutkimuksen ja kansatieteessä voimakkaasti
vaikuttaneen kansallisen identiteetin rakentamispyrkimysten kautta. Joissakin
tutkimuksissa on tässä osa-alueessa mielestäni liiaksikin nojauduttu
lähitieteiden varaan, kun taas Olsson selkeästi nostaa esille kansatieteellisen
tutkimuksen perinteet ja vahvuudet sekä sen, miten hänen oma tutkimuksensa
pyrkii täyttämään tietyn, tarkoin määritellyn tutkimuksellisen aukon. Jos
muutaman sivun lukemisella oppii ja ymmärtää enemmän kuin muutaman kirjan
lukemisen kautta, on jotain olennaista tutkimuksessa tehty oikein.
4. Vetovoimaisin
kieli ja onnistunein rakenne
Mieli
tekisi nostaa etualalle jokin suomenkielinen tutkimus, mutta ei voi
mitään: tässä yhteydessä on nostettava esille tämä englanninkielinen
väitöstutkimus: "Religious Tourists. Constructing
Authentic Experiences in Late Modern Hungarian Catholicism" (2004),
tekijänä Bertalan Pusztai. Opiskelin
matkailututkimusta 2000-luvun alkuvuosina ja tutkimus tiivistää paljon niitä
teemoja, jotka silloin olivat ajankohtaisia (mm. autenttisuuden käsite ja turistisen
kokemuksen ulottuvuudet). En ole kielihifistelijä, mutta tässä tutkimuksessa ei
voinut olla kiinnittämättä huomiota viimeisteltyyn, kauniiseen
englanninkieleen, joka korosti tutkimuksen eri osa-alueiden laadukkuutta ja sopi
samalla hyvin yhteen tutkimuksen pyhiinvaellustematiikan kassa. Erityisen
kiinnostavaa oli myös tutkijan oman roolin pohdinta ja "etnografisen
sakramentin" idea.
5. Iskevin
klassikko / tulevaisuuden klassikko
Tätä
osiota mietin pitkään. Päädyin siihen, että on pakko nostaa esille kaksi
teosta. Toinen on jo ikänsä puolesta todellinen klassikko: Albert Hämäläisen
tutkimus "Mordvalaisten, tseremissien ja votjakkien kosinta- ja
häätavoista" (1913). Monet 1900-luvun alkupuolen tutkimukset toistavat
melko lailla samaa kaavaa ja Hämäläisen tutkimusote on kuin raikas tuulahdus
kuvailevan kansatieteen kaanonissa. Hämäläisen kriittinen ääni kantautuu
vuosisadan takaa terävänä: hän taustoittaa ja teoretisoi aihettaan, on todella
lähdekriittinen ja tarkka sekä perustelee ja perehdyttää lukijan hyvin
tutkimuskysymyksiin ja tutkimuksen rakenteeseen. Hämäläistä ei ole
"traditsionit eivätkä esikuvat kahlehtineet".
Toinen
tutkimus taas on mielestäni jo lähestulkoon klassikon asemaan noussut
museoteemainen tutkimus: Solveig Sjöberg-Pietarisen "Museer ger mening.
Friluftmuseerna Klosterbacken och Amuri som representationer" (2004). Tämä
tutkimus edustaa minulle läheistä museologian alaa ja sen on kirjoittanut
pitkän linjan museoihminen. Sen teoreettinen anti kestää aikaa; autenttisuuden
käsitteen problematisointi, pitkän aikaperspektiivin kautta tuodut ajatukset
jatkuvuudesta ja epäjatkuvuuksista, kollektiivisen identiteetin kysymykset . Rakkaita
ja edelleen eläviä teemoja 2000-luvun alkuvuosilta, omilta opiskeluajoilta.
+ 1
Kokonaisuutena vaikuttavin lukukokemus
Todellinen
helmi minulle oli Leena Paaskosken "Herrana metsässä. Kansatieteellinen tutkimus
metsänhoitajuudesta" (2008). Upea aineisto, joka analysoidaan suvereenin
älykkäästi ja syvällisesti; mielenkiintoinen aikaulottuvuus ja sen
teoretisointi; yksittäiset kiinnostavat sisällölliset koukerot (esim.
valokuvauksen analysoiminen kuolevaisuuden luettelointina); kaunis ja
mukaansatempaava kirjoitustapa. Tuloksena lukunautinto, jossa teoria ja empiria
kohtaavat ja yhdistyvät toisiinsa saumattomaksi, kansatieteellistä
tutkimustapaa ylistäväksi kokonaisuudeksi. Peukutus!
Maija Mäki
