Kulttuuriperintökonferenssin antia Australian Canberrasta

Huhtikuun keväinen aurinko paistaa jo kirkkaasti ja leskenlehdet sekä krookukset nousevat esiin sulaneen maan alta. Kääntäkäämme katseet vielä hetkeksi viime joulukuun 2014 tunnelmiin. Tällä kertaa blogissamme esiintyy vieraileva tähti, Turun yliopiston tohtoriohjelma Junossa työskentelevä kansatieteilijä, Maija Lundgren. Maija  tutkii valmisteilla olevassa väitöskirjassaan suomalaista kyläasiamiesjärjestelmää ja kyläasiamiesten asiantuntijuuden rakentumista. Tutkimuksessa nousee esille kyläasiamiesverkoston merkitykset ja asema suomalaisen maaseudun yhteiskunnallisten muutosprosessien ja paikkaperustaisen kehittämistyön rajapinnoilla.

     

Suomalaisen kansatieteilijän silmissä eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitseva Australia näyttäytyy vieraana, kiehtovana ja eksoottisena mantereena. Yhdessä jakamamme kiinnostus kulttuuriperintöä ja sen tieteellistä teoretisointia kohtaan johti tapahtumarikkaiden vaiheiden kautta siihen, että osallistuimme joulukuun alkupäivinä 2014 Canberrassa, Australiassa ACHS:n (Association of Critical Heritage Studies)järjestämään konferenssiin. Tähän ACHS:n toiseen kansainväliseen konferenssiin saapui eri puolilta maailmaa noin kolmesataa eri alojen tutkijaa. Association of Critical Heritage Studies – verkoston edellisen konferenssin pitopaikkana oli vuonna 2012 Kööpenhamina, ja seuraavan konferenssin isäntämaana toimii vuonna 2016 Kanada.  

Maijat Canberran näköalatasanteella.

Universaalia kulttuuriperintöä palmujen alla

Häikäisevän kirkas aurinko ja Australian alkavan kesän lämpö ottivat meidät syleilyynsä Sydneyssä, josta matkasimme linja-autolla kohti Australian hallinnollista pääkaupunkia ja konferenssipaikkaa, Canberraa. Arkkitehti Walter Burley Griffin visioima Canberra esittäytyi paikan päällä poikkeuksellisen järjestelmällisenä kaupunkina, josta päällimmäisenä välittyi turvallisuus, siisteys ja hallintorakennusten sekä historiallisten paikkojen, museoiden ja ympäröivän luonnon muodostama,  tarkkaan suunniteltu kaupunkikuva. Kulttuuriperintötutkimuksen piirissä vaikuttava professori Laurajane Smith emännöi ympäri maailmaa saapuneita konferenssivieraita, jotka osallistuivat keynote-esitelmiin ja työryhmäsessioihin Australian kansallisen yliopiston (Australian National University, ANU) kampusalueella.  

Konferenssivieraita ANUn kampusalueella.

Kampusalueen kasvillisuutta.

Konferenssin teki erityisen kiinnostavaksi sen kriittinen näkökulma kulttuuriperinnön tutkimukseen; konferenssin kutsu oli kirjoitettu manifestin muotoon haastaen tutkijoita venyttämään omia käsityksiään kulttuuriperinnöstä ja kritisoiden nationalismin, imperialismin, kolonialismin ja elitismin kuorruttamaa konservatiivista tapaa lähestyä kulttuuriperintöön liittyviä kysymyksiä. Osa kriittisistä äänenpainoista vaikuttaa Suomen näkökulmasta katsottuna ehkä kaukaa haetuilta, mutta myös omasta kulttuuristamme löytyy marginaalisuutta - ilmiöitä ja asioita, elämäntapoja ja tapahtumia, joihin tutkimus ei ole ulottunut. Kulttuuriperinnön vahva kytkös vallankäyttöön on nykymaailmassa konkreettista todellisuutta ja konferenssin tarkoituksena olikin nostaa esille sellaisia kysymyksiä, jotka voivat olla epämukavia ja haastavia, niin tutkijalle, tutkittaville kuin ympäröivälle yhteiskunnallekin.

Konferenssissa olivat vahvasti esillä myös tutkijat Aasiasta, erityisesti Kiinasta, ja olikin todella mielenkiintoista kuulla ajankohtaisia tutkimusaiheita ja näkökulmia, jotka ovat rakentuneet länsimaiselle kulttuuriperintökäsitykselle vieraista lähtökohdista. Joissakin esitelmissä esille nousi myös kriittisiä äänenpainoja Kiinan valtion politiikalle käyttää kulttuuriperintöä imperialistisen Kiina-kuvan rakennusaineena.  

Unohtamisen ja tuhon, digitaalisen teknologian ja asiantuntijuuden välimaastoissa

Merkille pantavaa oli, että kulttuuriperinnön tuhon ja unohtamisen teemat olivat voimakkaasti konferenssissa läsnä. Esitettiin, että tutkimuksessa on panostettu muistamisen menetelmien kehittämiseen, mutta keinoja ja työvälineitä unohtamiseksi ei ole kehitetty. Miten kulttuuriperintötyö voisi auttaa unohtamaan, millaisissa yhteyksissä unohtaminen voi ylipäätään nousta merkityksellisemmäksi kuin muistaminen? Myös autenttisuuden ja uudelleen rakennetun menneisyyden käsittely oli erilaista jo lähtökohtaisesti, kun sitä pohti esimerkiksi tsunami – tuhojen alueelta tullut tutkija.  Monissa työryhmien esityksissä tarkasteltiin tulevaisuudentutkijaa kiinnostavia asioita kuten esimerkiksi digitaalisen teknologian mahdollisuuksia osallistavuuden ja avoimuuden periaatteiden kautta. Erityisen kiinnostava tutkimus on käynnistymässä Englannissa, jossa tutkitaan tulevina vuosina kulttuuriperinnön vaihtoehtoisia tulevaisuuksia: "Assembling alternative futures forheritage".  

Erityisen mielenkiintoinen teema ACHS:n järjestämässä konferenssissa oli lisäksi asiantuntemuksen sekä kulttuuriperinnön välisiin suhteisiin linkittynyt keskustelu. Asiantuntijuus-diskurssia käsiteltiin laajasti lähestymällä aihetta muun muassa tutkijoiden tutkimuskohteeseensa liittyvän sitoumuksen tai velvoituksen sääntöjä tarkastelemalla. Esityksissä havainnollistettiin osittain jopa hämmentävällä tavalla sitä, kuinka tutkimustehtävissä toimivien henkilöiden asiantuntijuutta, tietoa ja tutkijoiden valta-asemaa saatetaan vastaavasti eri puolilla maailmaa (esimerkiksi Sudanissa) tehtävissä etnografisissa ja arkeologisissa tutkimusprojekteissa tietoisesti tai tiedostamatta käyttää väärin.

Australian ollessa tämänvuotisen konferenssin isäntämaana nousi kysymys alkuperäiskansojen asemasta, heidän menneisyydestään ja  merkityksestä australialaiseen kulttuuriperintöön. Monissa konferenssin lukuisista sessioista analysoitiin ja tulkittiin kulttuuriperintöä heijastaen sitä muun muassa autenttisuuden, monitulkintaisuuden, luotettavuuden, todenmukaisuuden sekä pyhyyden käsitteisiin. Canberrassa järjestetty konferenssi olikin kaiken kaikkiaan intensiivinen, nopeatempoinen ja hengästyttävän tiukka paketti tieteellistä tulkintaa, kritiikkiä ja laaja-alaista analyysiä kulttuuriperinnön monimuotoisista ulottuvuuksista.

Harbour Bridge, Taronga Zoo ja Pähkinänsärkijän lumous

Näkymiä kirjastosta Sydneyssä.

Must see - Powerhouse Museum Sydneyssä.

Massiivinen Harbour Bridge.

Tiukasti aikataulutettujen konferenssipäivien jälkeen meillä oli vielä ainutlaatuinen tilaisuus tutustua ennen Suomeen palaamista muutaman päivän ajan Sydneyn henkeäsalpaavan upeisiin nähtävyyksiin, hämmästyttävään kaupunkiarkkitehtuuriin sekä australialaiseen rentoon ilmapiiriin. Sydneyn historiallisesta ja vaikuttavasta menneisyydestä kertoivat omaa tarinaansa lukuisat patsaat, muistomerkit ja suihkulähteet kaupungin keskustassa ja puistoissa. Alun alkaen Britannian rangaistusvangeille perustetusta siirtokunnasta onkin vuosisatojen aikana muodostunut monikulttuurinen metropoli huikean kauniin luonnon ja Australian kaakkoisrannikolla sijaitsevan Tasmanianmeren äärellä. 

Jouluista tunnelmaa Sydneyssä.

Joulun henkeä ostoskadulla. 

Katunäkymää Sydneystä.

Kävellessämme suurkaupungin kaduilla ja kujilla, emme voineet kuin todeta, että toisella puolella palloa kaikki näytti paljon suuremmalta ja taivaskin uskomattoman siniseltä. Ja se vasemmanpuoleinen liikenne vasta olikin tosi metka juttu! Taksilla tai jalan liikkuessa piti aina muistaa ensin katsoa vasemmalle, jotta pysyi liikenteen mukana, ja ehtihän siinä puolentoista viikon aikana jo mennä pää ihan pyörälle kun suihkussakin vesi kiersi lattiakaivosta pois väärään suuntaan!

Seikkailua ja uusia kokemuksia siis riitti tuolla reissulla monin verroin, ja mieleenpainuvimpina niistä jäi meille ainakin ällistyttävän massiivinen ja ikoninen Harbour Bridge, joka on maailman suurin teräskaarisilta. Sydneyn Oopperatalo yhtenä maailman tunnetuimpana arkkitehtonisena maamerkkinä valloitti myös meidät valokuvauksellisuudellaan. Eräs sykähdyttävimmistä hetkistä matkallamme oli varmasti se, kun onnistuimme hankkimaan liput Sydneyn Oopperatalossa esitettyyn Pähkinänsärkijä -balettiin. Yläparveltakin nähtynä baletti oli valloittava ja taianomainen. Priimaballerinat säihkyvissä puvuissaan ja miessolistit vauhdikkaine tähtisooloineen veivät katsojat sadun unenomaiseen ja lumoavaan maailmaan.     

Lähes tieteiselokuvien tunnelmaa tavoitettiin Sydneyn Royal Botanical Gardens -puutarhassa.

Kukkaloistoa.

Circular Quayn -alueen lähellä järjestetyiltä käsityöläismarkkinoilta löysimme erikoisia matkamuistoesineitä ja erityisen taidokkaita aboriginaalien valmistamia koruja, soittimia ja taidetta, joista osa päättyi matkalaukuissamme tuliaisina koti-Suomeen. Aivan Sydneyn keskustan tuntumassa ja pilvenpiirtäjien silhuettien keskellä sijaitseva häkellyttävä kasvitieteellinen puutarha, The Royal Botanical Gardens vei meidät aivan toiseen maailmaan eksoottisine kasvilajeineen. Yhtä elämyksellinen ja eksoottinen kokemus oli myö,s kun hyppäsimme Darling Harbour – satamassa lautan kyytiin, joka vei meidät läheiseen Taronga Zoon villieläintarhaan. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja kiljahduksia aiheuttivat harjaniskaiset liskot, joita vilisti vapaana eläintarhassa opastetuilla kävelypoluilla! Ihailimme suloisia koalakarhuja, lystikkäitä kirahveja lounaalla ja tietysti kenguruita, jotka loikoilivat pensaiden varjossa suojassa paahtavalta auringonpaisteelta.

Tunnelmaa eläintarhasta.

Kirahvien ruokinta-aika.

Aurinkovoimaa hyödyntävä kioski.

Ikimuistoinen ilta; auringon lasku ja villikengurut Canberran maaseudulla.

Kiitämme lämpimästi Turun yliopiston tohtoriohjelma Junoa, Turun Yliopistosäätiötä sekä tietysti omaa kansatieteen oppiainettamme, jotka mahdollistivat antoisan ja ainutlaatuisen konferenssimatkamme Australiaan.

Maija Lundgren ja Maija Mäki