Tänä syksynä Turun kirjamessuille - uutuuskirja lapsuusmuistoista

Tänä syksynä suuntaamme Niinan kanssa Turun kirjamessuille julkistamaan sukututkimusprojektimme lopputuloksen; lapsuusmuistoista rakentuvan sukuteoksen "Sukupolvien äänet. Lempiäisten sukuseuran jäsenten lapsuus- ja nuoruusmuistoja". Olemme molemmat vuoronperään koordinoineet kansatieteen oppiaineen ja Lempiäisten sukuseuran yhteisprojektia, jossa on tallennettu osallistavien menetelmien avulla Lempiäisten suvun lapsuus- ja nuoruusmuistoja.

Tutkimuksessa on ollut mukana liuta kansatieteen oppiaineen henkilökuntaa ja opiskelijoita. Kirjaan ovat kirjoittaneet professori Helena Ruotsala, lehtori Timo J. Virtanen ja post doc -tutkija Hanneleena Hieta. Suuren osan leipätekstistä on kirjoittanut opiskelijamme Eija Schwartz, joka jatkaa aiheen parissa myös pro gradu -tutkimuksessaan. Niinan kanssa olemme kirjoittaneet kirjaan tietolaareja, joissa kerrotaan suomalaiseen yhteiskuntaan vaikuttaneista ilmiöistä ja niiden näkymisestä Lempiäisten suvun jäsenten muistellussa arjessa. Lisäksi projektissa oli mukana kansatieteen opiskelijoita, jotka kenttätyöjaksollaan osallistuivat aktiivisesti projektin haastattelupäiviin ja litteroivat haastattelumateriaaleja tutkimuksen käyttöön. Korkeakouluharjoittelija Pauliina Niemi järjesti tutkimusaineiston arkistointia varten valmiiksi ja työsti myös kirjassa julkaistavaa grafiikkaa. Kansatieteestä valmistunut Marianne Mäkinen on ansiokkaasti taittanut laajasti erilaisia kuvamateriaaleja hyödyntävän teoksen. Lempiäisten sukuseura ja erityisesti projektin puuhamiehet Kari Virtanen ja Jorma Lempiäinen ovat työskennelleet vuosia kanssamme hankkeen parissa. Kiitos teille kaikille - onpa ollutkin mukava ja kaikin tavoin onnistunut projekti!

Tällä hetkellä kirja on painossa ja odotamme jännittyneinä lopputulosta. Sukuteos julkistetaan siis Turun kirjamessuilla sunnuntaina 8. päivä lokakuuta. Ohjelmassa on klo 15.00 alkaen paneelikeskustelu (Eino-tila), jossa kerromme projektin vaiheista ja syvennymme suvun lapsuusmuistoihin sekä muistelun tapoihin. Kirjaa tulee myymään Lempiäisten sukuseura nettikaupassaan, mutta sitä voi ostaa tarjoushintaan myös messuilla.

Lyhyt juttu kirjasta löytyy myös oppiaineen Suomi 100 - Arjen teknologiat -sivustolta.



Maija

Arjen teknologiat - 100 vuotta mennyttä ja tulevaa

Turun yliopiston kansatieteen oppiaineessa on viime keväästä asti työskennelty opettajille ja koululaisille suunnattujen sivujen parissa. Halusimme tehdä Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi jotain kansatiedettä popularisoivaa ja akateemisesta maailmasta ulospäin suuntautuvaa työtä - ja päädyimme rakentamaan arjen teknologioita kansatieteellisen tutkimuksen avulla esittelevän sivuston.

Arjen teknologiat - 100 vuotta mennyttä ja tulevaa -sivusto avattiin maanantaina 10.4.2017. Sen toteuttamiseen osallistettiin koko pienen oppiaineen henkilökunta tutkijoineen ja opiskelijoineen. Mukana sisällöntuottajina ovat siis olleet professorista lähtien kaikki; koko opetushenkilökunta, suurin osa tutkijoista ja perusopiskelijoitamme, jotka tuottivat tekstejä perusopintoihin kuuluvalla Työseminaari -opintojaksolla.

Sivuston avajaisissa esillä oli pienoisnäyttely puhelimista,
jotka ovat kansatieteen lehtorin Timo J. Virtasen kokoelmasta.

Sivuja tullaan päivittämään koko juhlavuoden ajan; suunnittelemme seuraavaa kattavampaa päivitystä syksylle 2017. Tälläkin hetkellä sivuilla on jo mukavasti luettavaa. Sivuston aiheet on jaoteltu viiden teeman alle. Teksejä löytyy teemoista "kotona", "töissä", "liikkeellä", "syömässä" ja "leikkimässä". Lisäksi tekstit kattavat koko Suomen 100-vuotisen historian ja osa teksteistä suuntautuu myös tulevaisuuteen. Tekstien ja kuvien lisäksi sivuilta löytyy videoita, joissa kansatieteen tutkijat kertovat omista tutkimuskohteistaan. Sivuilla on myös hyödynnetty esimeriksi Finna-palvelua sekä YLEn Elävää arkistoa. On ollut hienoa huomata, miten paljon mielenkiintoisia aineistoja on esimerkiksi museoista tuotu avoimeen käyttöön!

Sivut löytyvät siis osoitteesta: http://arjenteknologiat.utu.fi/. Toivomme koulujen innostuvan kokemusten kirjaamisesta sivujen teemoihin liittyen. Sivujen kautta voi myös tilata vierailevan kansatieteilijän käymään koulussa.

Kiitän lämpimästi koko työryhmän puolesta kaikkia hankkeeseen osallistuneita ja erityisesti tutkimusavustaja Marianne Mäkistä, joka viimeisteli työn tulokset näyttäväksi sivustoksi! On suunnaton ilo työskennellä taitavien ja motivoituneiden kansatieteilijöiden kanssa. KIITOS teille kaikille!

Maija

Saarihyppelyä

Tätä kirjoittaessani on kulunut reilu nelisen viikkoa siitä, kun istuin Turun yliopistossa Janus-salissa kuuntelemassa jatko-opiskelijakollegani Päivi Roivaisen väitöstilaisuutta. Näiden akateemisten tilaisuuksien seuraaminen hieman jännittää, saa juhlalliselle mielelle ja ennen kaikkea innostaa.  Jännittäviä seurattavia ne ovat paitsi väittelijän ja vastaväittäjän vuorovaikutuksen rakentumisen näyttämöinä myös siksi, että ne muistuttavat siitä polusta, joka on tullut itsekin valittua. Jossakin vaiheessa tulee olemaan oma vuoro astua yleisön eteen väittelijän roolissa. Tilaisuudet saavat myös juhlalliselle mielelle – ja nyt en tarkoita pelkästään illalla mahdollisesti odottavaa karonkkaa, vaikka myönnän kyllä, että on ihanaa päästä tuttujen kanssa viettämään iltaa ja nauramaan muutaman vuoden elinikää lisää. Juhlallisuutta niin väitöstilaisuuteen kuin karonkkaankin tuovat tietyt akateemiset muodollisuudet, jotka kaavamaisuudestaan huolimatta muodostavat juuri akateemisten tilaisuuksien erityislaadun.


Väitöstilaisuudet itsessään siirtävät ajatukset pois oman tutkimusaiheen kanssa rämpimisestä siihen vaiheeseen, jossa väittelijä on hoitanut homman hienosti maaliin ja on nyt kertomassa työnsä tuloksista. Tämä jos mikä innostaa ja luo uskoa siihen, että tutkimuksen suolla kannattaa rämpiä vaikka tekeminen tuntuisikin välillä Iisakin kirkon, tai nykyilmaisuna sanottuna, Länsimetron rakentamiselta. Maalissa odottaa oma valmis tutkimus – ja okei, se karonkka!


Päivin tutkimus ”Puettu lapsuus. Löytöretkiä lastenvaatteiden saarille” käsitteli moniaineistoisen tutkimuksen haasteita ja mahdollisuuksia sekä sitä, miten lastenvaatteita materiaalisen kulttuurin yhtenä ilmentymänä voidaan tarkastella useista näkökulmista. Näillä aineistojen ja näkökulmien saarilla tutkijan on osattava navigoida ja pitää kompassinsa kunnossa. Tämä kaikki sai minut ajattelemaan niitä kaikkia saaria, joiden välillä liikumme, emme ainoastaan tutkimusta tehdessämme vaan myös muussa elämässämme. Tutkimuksen saaret voivat olla joskus hyvinkin kaukaisia oman elämämme saarien kanssa, toisaalta niissä voi olla yhtäläisiä piirteitä tai ne saattavat olla myös yksi ja sama saari. Oman aiheeni valinnan johdosta olen itse kulkenut tutkimukseni kanssa saarilla, joilla on yhtäläisiä piirteitä oman elämäni saarien kanssa – maaseutua, kylätoimintaa, yhdessä tekemistä. Liekö horisontissa siintänyt tuttuus sitten houkutellut vai mikä, en tiedä, mutta sille tielle kompassini aikanaan johti.

Porvoon ja porvoolaisuuden ulkoinen identiteetti rakentuu vahvasti vanhan
kaupungin varaan. Kulttuurimaisemaa syksyltä 2016.
Kuva: N. Koskihaara  

Viimeisen vuoden aikana olen päätynyt saarille, jotka olivat itselleni tulleet tutuiksi aiemmin vain tutkimukseeni haastattelemieni ihmisten kertomuksissa. Niissä kerrotut tarinat muutoista uusille paikkakunnille yli maakuntarajojen, pitkähköt työmatkat ja kulkeminen kodin ja lapsuuden paikkakunnan välillä, sekä näille tarinoille kerrotut merkitykset ovat avautuneet itselleni uudella tavalla sen jälkeen, kun perheemme päätti noin vuosi sitten muuttaa Raisiosta Porvooseen. Olen uudella tavalla miettinyt kotiseudun ja kotipaikan merkitystä omassa elämässäni ja sitä, mistä kotiseututunne omalla kohdallani lopulta muodostuu. Myös työni Keskustan ja maaseudun arkistossa Helsingissä on uusi saari, joka on saanut minut ajattelemaan tutkimusaihettani uudesta näkökulmasta, ja tuonut monipaikkaisuuden osaksi omaa arkielämääni aivan uudella ja konkreettisella tavalla.

Näihin uusiin saariini tutustumisella ja niissä elämisellä uskon olevan oman ja ehdottomasti positiivisen vaikutuksensa myös siihen saareen, joka tällä hetkellä odottaa minua tutkimuksen muodossa tietokoneeni uumenissa.     

Niina