Matka tähän asti

Tutkimukseni aihe on saanut alkunsa monien asioitten summana. Omat mielenkiinnonkohteeni, opiskeluni, oman asukasidentiteettini miettiminen sekä yhteiskunnalliset tapahtumat pyörivät mielessäni kaksituhattaluvun lopulla ollessani vanhempainvapaalla. Kotisohvalla lukien ja kirjoitellen syntyi ensimmäinen tutkimussuunnitelman raakile, joka liittyi paikallisyhdistysten toimintaan ja kuntaliitoksiin. Pyysin muutamaa ystävääni ja tulevaa kollegaa lukemaan ja kommentoimaan suunnitelmaani. Osaltaan heidän rohkaisevien kommenttiensa seurauksena tein päätöksen lähteä tälle tielle väitöskirjan ja kuntaliitosaiheen pariin.

Kun on ollut useamman vuoden poissa yliopistoelämästä, vie aikansa päästä niin sanotusti talon rytmiin ja kiinni tutkimuksen teon arkeen. Tällaisen koen, näin jälkeenpäin ajatellessani, tilanteeni olleen syksyllä 2010. Kenttätöihin päästyäni alkoi tutkimus viedä enemmän mukanaan. Haastattelumatkat olivat hyviä, ne konkretisoivat, veivät sisälle aiheeseen ja suuntasivat katsetta uudella tavalla siihen ideaan ja niihin kysymyksiin, joita olin tutkimussuunnitelmaa kirjoittaessani ajatellut tutkivani. Tässä kohtaa on varmastikin paikallaan kertoa, että tein kenttätyömatkat neljälle kuntaliitoksen toteuttaneelle alueelle vuosina 2011 ja 2012. Haastatteluja tein tutkimusalueillani, jotka ovat Hämeenlinna, Salo, Mynämäki ja Pälkäne.

Nyt syksyllä 2013, vaiheessa, jossa haastattelut ovat jo tehtynä, voin sanoa jopa pienellä haikeudella kaipaavani kentällä oloa. Kaipaan pientä sisäistä jännitystä ja uteliaisuutta, joka valtaa mielen juuri ennen haastattelutilanteeseen menoa. Haastatteluja litteroidessani ja analysoidessani voin toki päästä takaisin haastattelujen tunnelmiin ja tilanteisiin, mutta silti vain muistoissani ja mielikuvissani. Piristystä ja vaihtelua litterointi- ja analysointityöhön tuovat erilaiset tieteelliset tapahtumat. Viime kesänä osallistuin Turussa järjestettyyn kansatieteelliseen symposiumiin  sekä konferenssiin Tartossa. Tieteellisten tapahtumien merkitys piilee ensisijaisesti tutkimusten reflektoinnin ja yhteisten mielenkiinnonkohteiden jakamisessa, mutta myös virkistäytymisen paikkoina. Välillä on hyvä päästä näkemään konkreettisesti, miten useita meitä on painimassa samankaltaisten asioiden äärellä.

Tekemäni haastattelut tulevat siis olemaan tutkimukseni aineistona, ja näiden haastattelujen kanssa työskentelen tiiviisti tulevat kuukaudet, joiden aikana tutkimuksenikin pitäisi edetä kohti päämääräänsä. Tämän matkan varrelta kirjoittelen pian taas lisää. 

 

Niina