Olen odottanut syksyn tuloa jo viime keväästä. Vaikka viihdyin myös kotona lasten kanssa, tuntui siltä, että tutkimustyö alkoi käynnistyä todenteolla ja minun pitäisi pystyä hyppäämään sen kyytiin. Aikaa tutkimuksen toteuttamiseen oli vain todella rajatusti ja usein kirjoitustyöt sijoittuivat keväällä alkuyön tunneille. Kevään ja kesän aikana kävin kuitenkin esittelemässä alustavia ideoitani monella eri foorumilla. Osittain tavoitteena oli selkeyttää tutkimusteemoja omaan päähän, osittain taas löytää potentiaalisia informantteja ja kontaktihenkilöitä tutkimukselle.
Huhtikuussa Museovirastolla järjestettiin kaksipäiväinen Muinaisjäännösten merkittävyys -työseminaari, joka lupaavasta nimestään huolimatta oli kuitenkin perinteisen tyylinen isohko seminaari. Oli kiintoisaa huomata, että juuri tässä ajassa ovat nousseet laajasti esille arkeologiseen kulttuuriperintöön, sen merkittävyyteen ja tätä kautta arvoihin liittyvät kysymykset. Merkittävyys - arvottaminen / merkitykset - arvot, käsitteistä tarjottiin todennäköisesti yhtä monta määritelmää kuin oli esitelmien pitäjiä. Paitsi peruskäsitteiden määrittelyn vaikeus, myös asiantuntijuuden, asiantuntijatiedon sekä "suuren yleisön" mahdollisesti kitkainen, mutta antoisa suhde arkeologiseen kulttuuriperintöömme oli läsnä seminaarissa. Käyttämässäni tutkimusmenetelmässä, Delfoissa, on olennaisessa osassa juuri asiantuntijuuden määrittely, joten seminaari avasi silmiä tälle arkeologien keskuudessa liiankin harvoin käydylle keskustelulle. Seminaarin aikana sain luotua joitakin tulevalle tutkimukselle tärkeitä kontakteja: oli hienoa, että aiheeni puhutteli yleisössä niitä, joita arvelinkin sen kiinnostavan. Kuitenkin joudun tulevan syksyn aikana pohtimaan tarkoin, miten saan tavoitettua ja erityisesti sitoutettua haluamani asiantuntijapaneelin työskentelyprosessiin.
Toukokuussa osallistuin Otavan opiston järjestämään Delfoi-pajaan, jossa pääsin ensimmäisen kerran keskustelemaan tutkimusaiheesta ja menetelmistä sellaisten tulevaisuuksientutkijoiden kanssa, jotka ovat erityisen hyvin perehtyneet Delfoi-menetelmään. Mieleeni jäi erityisesti ilmoille nostettu idea kahdesta samanaikaisesta paneelista ja tavoitteenani onkin lähteä kehittämään tätä ajatusta pidemmälle, sillä uskoisin sen mahdollisesti toimivan esihistoriamatkailua ja sen tulevaisuuksia käsittelevässä tutkimuksessani. Delfoi-pajat jatkuvat syksyllä ja uskon niiden edesauttavan huomattavasti tutkimuksen edistymistä Delfoin avoimen kehittäjäyhteisön tavoin. Delfoista ja muista käyttämistäni tulevaisuuksientutkimuksen menetelmistä tulen tässä blogissa myöhemmin kirjoittamaan laajemmin.
Kesällä osallistuin etnologiseen symposiumiin Turussa sekä SIEF-konferenssiin Tartossa, joissa molemmissa pidin myös esitelmän. Symposium kotoisena ja pienimuotoisena tapahtumana ja SIEF kansainvälisesti merkittävänä konferenssina toivat uutta pohdittavaa paitsi omaan tutkimusaiheeseen, myös laajemmin etnologisen tutkimuksen ja tulevaisuuksientutkimuksen suhteeseen. Symposiumissa Museoviraston vedenalaisen kulttuuriperinnön tutkimusta edustava Sallamaria Tikkanen nosti esiin landscape - mindscape -käsiteparin, joka mielestäni voisi toimia myös tulevaisuuksientutkimuksen kentällä. Yhtä tärkeää kuin on hahmottaa rakenteellisella ja miksei myös fyysisellä, maisemallisella tasolla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, olisi tärkeää myös tiedostaa ja analysoida tulevaisuuksien "mielenmaisemia". Minkälaisia arvoja, identiteettejä ja merkityksiä tulevaisuuksissa on? Minkälaisiin muistoihin ne perustuvat? Tietynlainen tulevaisuuden psykologinen purkaminen, mielenmaiseman osasiksi jäsentäminen voisi avartaa näkemyksellisyyttä tulevaisuuksista.
Kesän alkuviikot huipentuivat Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian "Basic human needs in futures studies" kesäkoulussa, jossa ohjelmasta vastasi tulevaisuuksientutkimuksen legendoihin kuuluva Hawaijin yliopistoa edustava Jim Dator. Datorin inspiroiva esiintyminen ja syvä ymmärrys tulevaisuuksientutkimuksesta pani tutkimukseeni todennäköisesti hyvin perusteellisesti vaikuttavan ajatusrakennelman käyntiin, josta varmasti myöhemmin nousee kaikuja myös tänne blogin puolelle.
Nämä kaikki erilaiset kokoontumiset, erilaiset tutkijayhteisöt ja tavat keskustella tieteestä, luovat äärettömän mielenkiintoisen toimintaympäristön tutkimukselleni. Tunnen ehkä tällä hetkellä vierautta hiukan kaikissa erilaisissa konteksteissa, niin arkeologien, etnologien kuin tulevaisuuksientutkimuksenkin parissa, mutta koen myös vahvuutena sen, että pääsen tutustumaan näin monipuoliseen kenttään erilaista ajattelua ja tutkimustyötä. Tutkimukseni risteilee näiden kaikkien tieteenalojen rajapinnoilla ja lohkaisee joitain osa-alueita syvemmältäkin. Tässä blogissa haluan jatkossa tarjota jaettavaksi erityisesti niitä oivalluksen, inspiraation ja ilon hetkiä, joita tällainen monitieteinen tutkimustapa eittämättä tulee tuottamaan.
Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti