Huhtikuun keväinen
aurinko paistaa jo kirkkaasti ja leskenlehdet sekä krookukset nousevat esiin
sulaneen maan alta. Kääntäkäämme katseet vielä hetkeksi viime joulukuun
2014 tunnelmiin. Tällä kertaa blogissamme esiintyy vieraileva tähti, Turun yliopiston tohtoriohjelma Junossa työskentelevä
kansatieteilijä, Maija Lundgren. Maija tutkii valmisteilla olevassa väitöskirjassaan suomalaista kyläasiamiesjärjestelmää ja
kyläasiamiesten asiantuntijuuden rakentumista. Tutkimuksessa nousee esille kyläasiamiesverkoston merkitykset ja asema suomalaisen maaseudun
yhteiskunnallisten muutosprosessien ja paikkaperustaisen kehittämistyön
rajapinnoilla.
Suomalaisen
kansatieteilijän silmissä eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitseva Australia
näyttäytyy vieraana, kiehtovana ja eksoottisena mantereena. Yhdessä jakamamme kiinnostus kulttuuriperintöä ja sen tieteellistä teoretisointia kohtaan johti tapahtumarikkaiden vaiheiden
kautta siihen, että osallistuimme joulukuun alkupäivinä 2014
Canberrassa, Australiassa ACHS:n (Association of Critical Heritage Studies)järjestämään konferenssiin. Tähän ACHS:n toiseen kansainväliseen konferenssiin
saapui eri puolilta maailmaa noin kolmesataa eri alojen tutkijaa. Association
of Critical Heritage Studies – verkoston edellisen konferenssin pitopaikkana oli
vuonna 2012 Kööpenhamina, ja seuraavan konferenssin isäntämaana toimii vuonna
2016 Kanada.
Maijat Canberran näköalatasanteella. |
Universaalia kulttuuriperintöä palmujen alla
Häikäisevän kirkas aurinko ja Australian alkavan
kesän lämpö ottivat meidät syleilyynsä Sydneyssä, josta matkasimme
linja-autolla kohti Australian hallinnollista pääkaupunkia ja
konferenssipaikkaa, Canberraa. Arkkitehti Walter Burley Griffin visioima
Canberra esittäytyi paikan päällä poikkeuksellisen järjestelmällisenä
kaupunkina, josta päällimmäisenä välittyi turvallisuus, siisteys ja
hallintorakennusten sekä historiallisten paikkojen, museoiden ja ympäröivän
luonnon muodostama, tarkkaan suunniteltu kaupunkikuva. Kulttuuriperintötutkimuksen
piirissä vaikuttava professori Laurajane Smith emännöi ympäri maailmaa
saapuneita konferenssivieraita, jotka osallistuivat keynote-esitelmiin ja
työryhmäsessioihin Australian kansallisen yliopiston (Australian National
University, ANU) kampusalueella.
Konferenssivieraita ANUn kampusalueella. |
Kampusalueen kasvillisuutta. |
Konferenssin teki
erityisen kiinnostavaksi sen kriittinen näkökulma kulttuuriperinnön
tutkimukseen; konferenssin kutsu oli kirjoitettu manifestin muotoon haastaen
tutkijoita venyttämään omia käsityksiään kulttuuriperinnöstä ja kritisoiden
nationalismin, imperialismin, kolonialismin ja elitismin kuorruttamaa
konservatiivista tapaa lähestyä kulttuuriperintöön liittyviä kysymyksiä. Osa
kriittisistä äänenpainoista vaikuttaa Suomen näkökulmasta katsottuna ehkä
kaukaa haetuilta, mutta myös omasta kulttuuristamme löytyy marginaalisuutta -
ilmiöitä ja asioita, elämäntapoja ja tapahtumia, joihin tutkimus ei ole
ulottunut. Kulttuuriperinnön vahva kytkös vallankäyttöön on nykymaailmassa
konkreettista todellisuutta ja konferenssin tarkoituksena olikin nostaa esille
sellaisia kysymyksiä, jotka voivat olla epämukavia ja haastavia, niin
tutkijalle, tutkittaville kuin ympäröivälle yhteiskunnallekin.
Konferenssissa olivat
vahvasti esillä myös tutkijat Aasiasta, erityisesti Kiinasta, ja olikin todella
mielenkiintoista kuulla ajankohtaisia tutkimusaiheita ja näkökulmia, jotka ovat
rakentuneet länsimaiselle kulttuuriperintökäsitykselle vieraista lähtökohdista.
Joissakin esitelmissä esille nousi myös kriittisiä äänenpainoja Kiinan valtion
politiikalle käyttää kulttuuriperintöä imperialistisen Kiina-kuvan
rakennusaineena.
Unohtamisen ja tuhon, digitaalisen
teknologian ja asiantuntijuuden välimaastoissa
Merkille pantavaa oli, että kulttuuriperinnön tuhon ja unohtamisen teemat olivat voimakkaasti
konferenssissa läsnä. Esitettiin, että tutkimuksessa on panostettu muistamisen
menetelmien kehittämiseen, mutta keinoja ja työvälineitä unohtamiseksi ei ole
kehitetty. Miten kulttuuriperintötyö voisi auttaa unohtamaan, millaisissa
yhteyksissä unohtaminen voi ylipäätään nousta merkityksellisemmäksi kuin
muistaminen? Myös autenttisuuden ja uudelleen rakennetun menneisyyden käsittely
oli erilaista jo lähtökohtaisesti, kun sitä pohti esimerkiksi tsunami – tuhojen
alueelta tullut tutkija. Monissa
työryhmien esityksissä tarkasteltiin tulevaisuudentutkijaa kiinnostavia asioita
kuten esimerkiksi digitaalisen teknologian mahdollisuuksia osallistavuuden ja
avoimuuden periaatteiden kautta. Erityisen kiinnostava tutkimus on
käynnistymässä Englannissa, jossa tutkitaan tulevina vuosina kulttuuriperinnön
vaihtoehtoisia tulevaisuuksia: "Assembling alternative futures forheritage".
Erityisen
mielenkiintoinen teema ACHS:n järjestämässä konferenssissa oli lisäksi
asiantuntemuksen sekä kulttuuriperinnön välisiin suhteisiin
linkittynyt keskustelu. Asiantuntijuus-diskurssia
käsiteltiin laajasti lähestymällä aihetta muun muassa
tutkijoiden tutkimuskohteeseensa liittyvän sitoumuksen tai velvoituksen
sääntöjä tarkastelemalla. Esityksissä
havainnollistettiin osittain jopa hämmentävällä tavalla sitä, kuinka
tutkimustehtävissä toimivien henkilöiden asiantuntijuutta, tietoa ja
tutkijoiden valta-asemaa saatetaan vastaavasti eri puolilla maailmaa (esimerkiksi
Sudanissa) tehtävissä etnografisissa ja arkeologisissa tutkimusprojekteissa
tietoisesti tai tiedostamatta käyttää väärin.
Australian ollessa tämänvuotisen konferenssin isäntämaana nousi kysymys alkuperäiskansojen asemasta, heidän menneisyydestään ja merkityksestä australialaiseen
kulttuuriperintöön. Monissa
konferenssin lukuisista sessioista analysoitiin ja tulkittiin kulttuuriperintöä
heijastaen sitä muun muassa autenttisuuden, monitulkintaisuuden, luotettavuuden,
todenmukaisuuden sekä pyhyyden käsitteisiin. Canberrassa järjestetty
konferenssi olikin kaiken kaikkiaan intensiivinen, nopeatempoinen ja
hengästyttävän tiukka paketti tieteellistä tulkintaa, kritiikkiä ja
laaja-alaista analyysiä kulttuuriperinnön monimuotoisista ulottuvuuksista.
Harbour Bridge,
Taronga Zoo ja Pähkinänsärkijän lumous
Näkymiä kirjastosta Sydneyssä. |
Must see - Powerhouse Museum Sydneyssä. |
Massiivinen Harbour Bridge. |
Tiukasti aikataulutettujen konferenssipäivien jälkeen meillä oli vielä ainutlaatuinen tilaisuus tutustua ennen Suomeen palaamista
muutaman päivän ajan Sydneyn henkeäsalpaavan upeisiin nähtävyyksiin,
hämmästyttävään kaupunkiarkkitehtuuriin sekä australialaiseen rentoon
ilmapiiriin. Sydneyn historiallisesta ja vaikuttavasta menneisyydestä kertoivat
omaa tarinaansa lukuisat patsaat, muistomerkit ja suihkulähteet kaupungin
keskustassa ja puistoissa. Alun alkaen Britannian rangaistusvangeille perustetusta
siirtokunnasta onkin vuosisatojen aikana muodostunut monikulttuurinen metropoli
huikean kauniin luonnon ja Australian kaakkoisrannikolla sijaitsevan
Tasmanianmeren äärellä.
Jouluista tunnelmaa Sydneyssä. |
Joulun henkeä ostoskadulla. |
Katunäkymää Sydneystä. |
Kävellessämme suurkaupungin kaduilla ja kujilla, emme voineet kuin todeta,
että toisella puolella palloa kaikki näytti paljon suuremmalta ja
taivaskin uskomattoman siniseltä. Ja se vasemmanpuoleinen liikenne vasta olikin
tosi metka juttu! Taksilla tai jalan liikkuessa piti aina muistaa ensin katsoa
vasemmalle, jotta pysyi liikenteen mukana, ja ehtihän siinä puolentoista viikon
aikana jo mennä pää ihan pyörälle kun suihkussakin vesi kiersi lattiakaivosta
pois väärään suuntaan!
Seikkailua ja uusia kokemuksia siis riitti tuolla reissulla monin verroin,
ja mieleenpainuvimpina niistä jäi meille ainakin ällistyttävän
massiivinen ja ikoninen Harbour Bridge, joka on maailman suurin
teräskaarisilta. Sydneyn Oopperatalo yhtenä maailman tunnetuimpana
arkkitehtonisena maamerkkinä valloitti myös meidät valokuvauksellisuudellaan.
Eräs sykähdyttävimmistä hetkistä matkallamme oli varmasti se, kun
onnistuimme hankkimaan liput Sydneyn Oopperatalossa esitettyyn Pähkinänsärkijä -balettiin. Yläparveltakin nähtynä baletti oli valloittava ja taianomainen.
Priimaballerinat säihkyvissä puvuissaan ja miessolistit vauhdikkaine
tähtisooloineen veivät katsojat sadun unenomaiseen ja lumoavaan maailmaan.
Lähes tieteiselokuvien tunnelmaa tavoitettiin Sydneyn Royal Botanical Gardens -puutarhassa. |
Kukkaloistoa. |
Circular Quayn -alueen
lähellä järjestetyiltä käsityöläismarkkinoilta
löysimme erikoisia matkamuistoesineitä ja erityisen taidokkaita aboriginaalien
valmistamia koruja, soittimia ja taidetta, joista osa päättyi matkalaukuissamme
tuliaisina koti-Suomeen. Aivan Sydneyn keskustan tuntumassa ja pilvenpiirtäjien
silhuettien keskellä sijaitseva häkellyttävä kasvitieteellinen puutarha, The
Royal Botanical Gardens vei meidät aivan toiseen maailmaan eksoottisine
kasvilajeineen. Yhtä elämyksellinen ja eksoottinen kokemus oli myö,s kun
hyppäsimme Darling Harbour – satamassa lautan kyytiin, joka vei meidät
läheiseen Taronga Zoon villieläintarhaan. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja
kiljahduksia aiheuttivat harjaniskaiset liskot, joita vilisti vapaana
eläintarhassa opastetuilla kävelypoluilla! Ihailimme suloisia koalakarhuja, lystikkäitä kirahveja lounaalla ja tietysti
kenguruita, jotka loikoilivat pensaiden varjossa suojassa paahtavalta
auringonpaisteelta.
Tunnelmaa eläintarhasta. |
Kirahvien ruokinta-aika. |
Aurinkovoimaa hyödyntävä kioski. |
Ikimuistoinen ilta; auringon lasku ja villikengurut Canberran maaseudulla. |
Kiitämme lämpimästi Turun yliopiston
tohtoriohjelma Junoa, Turun Yliopistosäätiötä sekä tietysti omaa kansatieteen
oppiainettamme, jotka mahdollistivat antoisan ja ainutlaatuisen
konferenssimatkamme Australiaan.
Maija Lundgren ja Maija Mäki
Maija Lundgren ja Maija Mäki